Kalajoki, 24.9.2004 
Valve001 tai joku sinne päin.


Kalajoen rokkifestari oli Total spinal tapping tourin viimeinen keikka. Tällä kertaa säästyttiin suuremmilta tapeilta. Perjantaina meni keikan jäljiltä suhteellisen myöhäseen ja aamulla väsytti herätä. Roudaus oli sovittu 12:00 ja mä koitin saada Andya ylös sängystä ja auton avaimet oli jäänyt Kuusisaareen ja auto oli tietenkin Heinäpäässä. Andy nousi ylös mutta vasta ku oli myöhäistä ja alkoi syömään just ku Jonne tuli meitä hakemaan. Nojoo, kiirettä ei silti ollu vaikka välillä nii luultiinki.

Teemu, Alec ja Jonne meni raaheen saakka Jonnen kyydissä. Mä ja Andy huristeltiin perässä ja sieltä jatkettiin kalajoelle mukavissa merkeissä. Aurinko meinas välillä paistaa.
Kalajoella oltiin justiisa neljältä ja siellä oli jo hevipojat paikalla. Lava ei tietenkään ollu vielä valmis, vaan piti jäädä odottamaan sen valmistumista. Soundchekki olis ekana ku ollaan viimeinen bändi. Löydettiin sellainen valtava sininen patja, mitä oli koulun liikuntasaleissa. Loikoiltiin ja painittiin vähän. Andy makas keskellä salia äxasennossa vitun päissään.

Soundeissa alkoi tympimään taas. Aina alkaa ku pitää laittaa pienemmälle ja sitte ei enää kuule ittiä ja hyvä soundi häviää. Mutnojoo. Backstagetarjoilu oli järjestetty hyvin. Sinne oli tuotu mikro, kahvinkeitin, pullaa, limsaa ja pizzaa. Oowjee. 
Lähdettiin pois.
Teemu, Alec ja Jonne oli menossa uimaan sanifaniin. Ittiä olis huvittanut vaan käydä saunassa ja olla rauhassa. Ajettiin Hiekkasärkkien sightseen-reittiä ja mä muistelin menneitä. Hehheh.
Vietiin pojat faniin ja mä Andy lähdettiin katteleen muita chillausmeininkejä.

Hommattiin sellainen kiva huone Ranta-Kallasta ja otettiin lunkisti.
Mä hain pojat fanista sit myöhemmin ja ne sanoi, ettei siinä ollut järkeä. Hö. Munsta oli. Ei olis huvittanu istua koko pitkää iltaa siellä liikuntasalin pukuhuoneessa, missä porukkaa oli enemmän ku tarpeeksi.

No back to keikka sitten.
Aloitettiin kai ihan ajallaan ja tällä kertaa alkunauhana oli ”mä tuun joka kerta ku sä hivelet mun äässii”. Tai en oo ihan varma miten se meni.
Setti lähti hyvin käyntiin Afterburnerilla.
Mulla katkes A-kieli toisessa kertosäkeessä ja loppubiisi meni sit vähä siinä ku olisin vähän tarvinut just sitä kieltä. Onneks olin virittänyt Strato-beiben valmiiks ja kaivelin sen esille. Pari biisiä meni ihan hukkaan ku oli se kitara ihan outo. Mut sit oli hyvä meininki. Perjantaina oli melkein keikalla lähtenyt Van Halen -hyppyjä, nii nyt lähti ihanasti siksakspotkulla vesipullo lattialta jonnekki! Hehee. Matonreuna oli kokoajan edessä ja kompastelin.

Korea tuntuu olevan joka keikalla erilainen. Riippuen kait Jonnen fiiliksistä, väliosan pituus vaihtelee. Mut sehän on vaan hyvä. Tällä kertaa soitettiin pisin versio.
Encorea ei saatu ku valot tuli saliin heti ku päästiin lavalta pois. No, ei se haitannut. 
Oli niin hiki, että farkutkin oli ihan märät.
Kotimatka odotti.
Andy ei saanu Kalajokista pesää vaan tuli kiltisti Ouluun.



Total spinal tap over for no.
Thanks for all.

-Sandy-